Adenosarkooma

Terve taas,
muille, joilla hoidot vielä jatkuvat, tiedoksi: 
Minä olen käynyt lääkärissä, ei mitään oireita, verikokeen näyttävät hyviltä, ja voin jatkaa elämääni.

Hiukset on alkaneet kasvaa, ja olen luopunut peruukista. Valokuva seuraa kun ehdin ottaa.
Harmaata kiharaa pukkaa, saa nähdä milloin se normalisoituu.

Lihakset on heikossa kunnossa, ja paikat rikkoontuvat helposti.
jännetupentulehdus hauisjänteessä vaihtui samaksi peukalossa, jonka tervehdyttyä pohjelihas repesi.
Lonkka on vaivannut leikkauksesta saakka, ja sain vihdoin aikaiseksi käydä lääkärissä - selän kulumasta on kyse,
lihasvoima on aiemmin estänyt kivun. Polvissa kipua samasta syystä.

Mutta toki lihaksia parannetaan. Syön myös kuin hevonen, kompensoin aiempaa laihuuttani lihomalla nopeasti.
Sokeri on pahasta, joten syön sitä päivittäin... Loogista? No ei ole ihmismieli looginen tällaisen episoodin jälkeen.

Hyvää jatkoa kaikille - palailen seuraavan kontrollin jälkeen (11.7).
Jaksamista teille joilla hoidot jatkuvat!

Viimeinen hoitokerta sujui väsymyksen merkeissä.

Vatsa ei toimi vielä, mutta muutoin olen kunnossa.

Odotan hiusten kasvua, minkä pitäisi alkaa noin kuukauden kuluttua, ja sitten tarkastus 14.3.

Kolmen kuukauden välein ensin, sitten puolen vuoden välein, mutta luottamus on suuri.

20% todennäköisyydellä tämä uusii - ei se paljoa ole, eihän :)?

Hyvää joulua kaikille

Etova olo kun ajattelenkin sitä.

Tällä kertaa en kokonaan parantunut väliajalla - kasvot vähän turvonneet ja vähän väsynyt olo.

Kävin kuitenkin Ruotsissa ostoksilla, joten ihan naatti en ole...

Viimeinen kerta kohta edessä, ja sitten tervehtymään!

Siinä meni muutama päivä taas hukkaan mutta tänään on taas kova meno päällä.

Söin kokonaisen suklaalevyn... Ei hyvä. Muuten hyvä.

Elämä hymyilee.

Selkeästi pahoin kerta, mutta oli jo ihan pikkuisen nälkä.

Paino tippuu kilo päivässä kun keho tekee paljon hommia, joten mitä tahansa on laitettava suuhun.

Tänään siis teki mieli pitsaa, ja sitä söin! Suklaata jälkkäriksi.

Samalla luen Lance Armstrongin kirjaa, jossa häntä kehotettiin syömään mitä tahansa vaan ei juustoa, sokeria eikä vaaleaa vehnää. Loppujen lopuksi hän pystyi syömään vain omena leivonnaisia. Kai teoria ja käytäntö on tässä aika kaukana toisistaan.

En ole vielä täysin terve. Silmissä mustenee kun nousen ylös, ja jaksoin siivota vähemmän aikaa kuin poikani!

Nukun kuitenkin hyvin, ja mieli on rauhallinen. Kohta tämä kaikki on ohi!

Aina ei voi voittaa. Kasvot turposivat hoidon jälkeen - kortisooni voi turvottaa, ja silmät on ihan turvoksissa. Muutenkin olo on kaamea, väsyttää eikä tee mieli aamulla nousta ollenkaan. Torstaina nousin kello 14:30, tänään joskus 12 maissa. Toivottavasti huomenna voin jo paremmin...

Hb 128 - tosi upeaa, ja syöpämarkkeri 22.

Hoito oli väsyttävä, mutta kaveri toi 4 virkkamansa myssyä, tosi hienoja ja piristi.

Tällä kertaa ei tullut mitään sivuvaikutuksia - hengitys kulki normaalisti. Olivat muuttaneet annostusta painoni mukaan.

Eilen soittivat sairaalasta ilmeisesti kysyäkseen painoa, mutta kun soitin takaisin eivät kertoneet miksi. Yö oli siis vähän huolestunut... Ei ne aina ymmärrä sairaalassa mistä me potilaat murehdimme.

Nyt potemaan - nukuttaa.

Vointi on ollut tosi hyvä viimeiset kaksi viikkoa. Kuntokin on noussut, ja olen jopa juossut muutaman kerran pari kolme kilometriä.

Huomenna hoito taas, vähän pelottaa kun viimeksi salpaantui henki. Pitänee kommentoida etukäteen hoitajille.

Nyt on 8 päivää hoidon jälkeen ja JUOKSIN 3 KM!!!

Olen siis ex maratoonari, joten ei se tunnu isolta kilometromäärältä, mutta kun on niiiiin väsyttänyt!! Tähän asti olen päivittäin hampaat irvessä kävellyt 6 km.

Jumppaan myös joka päivä :).

Ihan vain esimerkiksi muille ...

Henkiseltä puolelta vähän jotakin:

Sisko otti kuvia kaljusta minästäni.

Vasta tajusin, että sen voi siirtää tähän, mutta se ei ollut asiani.

Laitoin kuvia facebookiin perheen katsottavaksi. Mieheni oli järkyttynyt siitä että tein sen, mutta puolustin itseäni. En häpeä kaljuani. Hetken päästä hän sanoi, että hänen mielestään minun pitäisi laittaa se kaikille näkyville, jotta muutkin uskaltavat. Kiva nopea asennemuutos, me kasvamme kaikki nopeasti tässä tilanteessa.

Toinen hauska juttu oli, että mieheni ex vaimo kommentoi ensimmäisenä kuvaa, vieläpä sanomalla minua kauniiksi.

Ehkä tämä kaikki johtaa vielä johonkin hyvään!